Minä en oikein pidä arjesta. Sulatan sen pitkin hampain ja pällistelen alvariinsa uusia mahdollisuuksia päin. Arki ei vain irrota otteestaan vaan tiukentaa tiukentamasta päästyään,mitä enemmän rimpuilen sitä tiukemmin se on jarruna. Minä janoan uutta ja erityistä,mukaansatempaava ja ihmeellistä.Arki ei siitä juurikaan piittaa,sen tähden me emme aina kättele toisiamme.Minä sinkoilisin ja sen vain jallittaisi pyykikorin uumenissa ja jääkaapin hyllyllä. Minä tutkisin ja haahuilisin,sille riittää tuttu ja turvallinen. Minä lakkaamatta utelisin,kurkkisin,kaivaisin ja sörkkisin ja se ei halua tietää mitään uudesta ja erityisestä. Se suorastaan kavahtaa,jos sen uomia liikuttelee tai leveämmäksi mantuja yrittää. Minulla olisi melkeinpä aina sanottavaa ja mieli kirmaa kesälaitumilla vasikoiden vieressä. Minäkin odotan,mutta en arkea,vaan juhlaa ja kutkuttavaa.En arkea, vaan erilaista ja kihelmöivää. Neljäkymppinen(kohta) mamma on kai saanut kyllikseen arjesta,joka on ollut hyvin tiiviisti lähenteleväinen naapuri jo 15vuotta. Mutta Sinulle minä kuitenkin toivottelen antoisaa arkea sanoitta ja sanoilla.Mieleen eneneväisä mietteitä omanlaisella painollaan!!!=O) Mukavaa,että olit käväissyt taskulla!!!
Harrastukset ovat työtäni ja työt harrastusta, blogini kertoo elämästäni maatilalla, omasta työstäni käsitöiden maailmassa, arjesta neljän lapsen äitinä, lemmikkeinämme lukuisia kissoja ja hassu koira.
1 kommentti:
Minä en oikein pidä arjesta.
Sulatan sen pitkin hampain ja pällistelen alvariinsa uusia mahdollisuuksia päin.
Arki ei vain irrota otteestaan vaan tiukentaa tiukentamasta päästyään,mitä enemmän rimpuilen sitä tiukemmin se on jarruna.
Minä janoan uutta ja erityistä,mukaansatempaava ja ihmeellistä.Arki ei siitä juurikaan piittaa,sen tähden me emme aina kättele toisiamme.Minä sinkoilisin ja sen vain jallittaisi pyykikorin uumenissa ja jääkaapin hyllyllä.
Minä tutkisin ja haahuilisin,sille riittää tuttu ja turvallinen.
Minä lakkaamatta utelisin,kurkkisin,kaivaisin ja sörkkisin ja se ei halua tietää mitään uudesta ja erityisestä.
Se suorastaan kavahtaa,jos sen uomia liikuttelee tai leveämmäksi mantuja yrittää.
Minulla olisi melkeinpä aina sanottavaa ja mieli kirmaa kesälaitumilla vasikoiden vieressä.
Minäkin odotan,mutta en arkea,vaan juhlaa ja kutkuttavaa.En arkea, vaan erilaista ja kihelmöivää.
Neljäkymppinen(kohta) mamma on kai saanut kyllikseen arjesta,joka on ollut hyvin tiiviisti lähenteleväinen naapuri jo 15vuotta.
Mutta Sinulle minä kuitenkin toivottelen antoisaa arkea sanoitta ja sanoilla.Mieleen eneneväisä mietteitä omanlaisella painollaan!!!=O)
Mukavaa,että olit käväissyt taskulla!!!
Lähetä kommentti