Keskeneräistä

Tänään huokaisin helpotuksesta, kun sain sulkea oven perässäni. Kävin sen jälkeen käsityökeskuksella pyörähtämässä ja sieltä lähdettyäni minulle tuli autossa tolkuttoman uupunut olo.
En minä tiedä haluanko sittenkään sinne töihin. Enhän minä voi olla ainoa vaihtoehto?

Olen jotenkin odottanut seuraavanlaista puhelua: "Hei, arvaa mitä, tänne on hakemassa töihin innokas, uusi tyyppi, minäkin lähden heti lätkimään, kun uusi työntekijä on palkattu."

Kuvassa on seimihahmojani. Noihin olen nyt upottanut näitä ajatuksia, joita viime aikoina olen mielessäni miettinyt.