Kuva on tummasävyinen, koska en halua teidän teidän näkevän liian tarkkaa kuvaa kaupanvalmismarenkipohja-mansikkasose-kermavaahtovuori-kasasta, joka leikkii synttärikakkua. Huonoäiti-syndrooma iskee juuri tälläisissä tilanteissa...Minä muistan kun tuo poika syntyi. Huippunopean synnytyksen päätteeksi sain uneliaanoloisen poikavauvan syliin. Kätilö oli tympeä, ompeleminen nipisti ilkeästi ja koin että minua syytettiin repeämisestäni, koska ponnistin silloin kun ei olisi saanut. Kun pääsimme pois rumasta ja kylmästä synnytyssalista lepäsimme oman huoneen rauhassa. Minä valvoin ja yöllä poikakin heräsi. Avasin hänet kaikista kapaloistaan ja vaippakääreistään ja katselin ihan rauhassa läpi koko pojan, laskin sormet ja varpaat. Sitten aloitimme imetyksen, joka ei synnytyshuoneessa onnistunut ollenkaan. Syy velttouteen oli syöksysynnytyksen aiheuttama solisluun murtuma.
Tämä on minun pieni poikani, se on hänen tärkeä paikkansa tässä perheessä. Jokainen lapsi jättää jälkensä vanhempiinsa, minussakin näkyy kaksitoista yhteistä vuottamme. Joihinkin asioihin ja elämäntilanteisiin on enää vain muutamia vuosia mutta lapseni on aina minun lapseni.
1 kommentti:
Hyvää syntymäpäivää Pietarille toivoo Jussi, Sari ja Ahti!
Lähetä kommentti