Kolme kertaa seitsemän on

kaksikymmentäkuusi, ei vaan kaksikymmentäkolme eikun, en mää muista. Tuo oli toivottoman vaikeaksi osoittautunut kertolasku, joka oli väärin joka ikisessä kokeessa tokaluokalla, siinä viimeisessäkin, josta tyttö sai kymppimiinuksen.

Syksyn myötä alkoivat kertolasku-harjoitukset ja kun kuulin niistä, kysäisin automaattisesti tuota kolme kertaa seitsemää.

Yritin hätäpäissäni keksiä jonkinlaista muistisääntöä ja kun isänsä kysyi parin päivän päästä vastausta, tuohon kirotun hankalaan kolme kertaa seitsemään, niin vastasikin tyttö sujuvasti oikein. Ihmeellistä! Miten muistit sen? No, kun äiti sanoi että koska kaksi kertaa kymmenen on kaksikymmentä, niin siitä muistaa että kolme kertaa seitsemän on kaksikymmentäyksi.

Täh? Iskä ei nyt tajunnut. Pojatkin katsoivat hämmentyneenä ja totesivat: eihän tuossa ole logiikkaa, ei mitään järkeä. No, onpas kun ensin on kaksikymmentä ja sitten se seuraava luku on kaksikymmentäyksi. Hyvin muistaa.



Kuvassa on rohkea uimari parin viikon takaa. Nyt hänkin on luovuttanut uintien suhteen, enää ei viime sunnuntaina mökillä käydessämme kysellyt saako mennä uimaan.