Ilona ei aluksi pitänyt ollenkaan törmäilyautosta.
Josefina ja Joel sen sijaan nauttivat hurjastelusta.
Näissä laitteissa kävi Josefina. Hän pääsi yli 130 cm ranneellaan miltei kaikkiin vempeleisiin. Ja aika hurjapääksi osoittautui.
Pojat menivät aluksi miesten mukana kaikkialle, sitten alkoi vauhti hiipua. Eemeli ei lopulta halunnut mennä muualle kuin karkkikauppaan ja jäätelökioskille.
Pojat menivät aluksi miesten mukana kaikkialle, sitten alkoi vauhti hiipua. Eemeli ei lopulta halunnut mennä muualle kuin karkkikauppaan ja jäätelökioskille.
Josefina kysyi autolla kävellessämme, että eikö äiti mennyt yhteenkään härveliin. Miten olisin jaksanut enää, kun olin se joka jonotti ikuisuuden hampurilaispaikan jonossa, kun toiset olivat kummitusjunassa. Olin se joka seisoi vessajonoissa tyttöjen kanssa, odotti jalat kipeinä jäätelökioskin jonossa ja kahvintuskassa kahvilan jonossa. Minä odotin Ilonan kanssa niissä jonoissa, joissa hän odotti vuoroaan, minä kävelin kaupoissa lasten kanssa ja jonotin kassajonoissa, minä seisoin kymmenien ihmisten kanssa kuuntelemassa aivan järkyttävää pikku-oravan konserttia, kävelin laitteelta toiselle, soittelin kännykällä: missä sinä olet- viestejä ja vastasin niihin: täällä ja täällä ja kuulin vastaukseksi monta kertaa, ai nyt mä näen teidät. Miten ennen selvittiin huvipuistoissa ilman kännyköitä?
Päivä oli mukava ja onnistunut ja oli ihan tarpeeseenkin päästä vähän pois kotoa.
2 kommenttia:
Päivi tervehtää :o) Kiitos kutsusta, luin ahmien kaikki kirjoituksesi! Ihania valokuvia otat ja kirjoitat yhtä elävästi kuin aina. :o) Alkaa kutkuttaa ajatus omastakin blogista...
Olipa kiva tarina, tääon sitäparasta bloggailua , jättää muistot lapsille.
Teethän näistä kirjan joskus.
Lähetä kommentti