Minä olen Lily ja hyvin urhea koira, kovasti räkyttämällä pidän naudatkin loitolla. Tai ainakin sen verran kaukana, että pääsen tönkimään ja maistelemaan tuoreena höyryäviä sontakasoja. Jostain syystä laumani ihmisjäsenet eivät pidä kakan kaivelusta?
Minä kiinnostun aina kaikesta mikä liikkuu, tässä saaliikseni on päätynyt koppis. Laumani äiti-jäsen hyökkää heti paikalle, jos rapistelen jotain, hän aina epäilee minun olevan pahanteossa. Hampaitani on viime aikoina kutitellut kovasti ja olen jyrsinyt puruluiden sijasta kahdet äiti-jäsenen kengät, jotka löysin lattialta. Jostain syystä äiti-jäsen hermostui tosi paljon, ensin se huusi: "mun clarksit!" ja sitten se huusi: "mun merrelit!" 
Autossa käperryn turvaistuimeen, jos se vain vapaana. Joskus ihmiset laittavat minut autossa kiinni valjaistani turvavöihin mutta silloin minä kiemurtelen kokonaan irti, koska haluan matkustaa juuri siellä missä minua huvittaa. Miten sitä muuten voisi ilmaista itseään ikkunoista näkyville haukun arvoisille asioille? Minä olen kuulemma kova räkyttämään, ihmisten mielestä se johtuu siitä että olen puoliksi terrieri.
Metsässä minut aina välillä otetaan kainaloon, koska lauman ihmisjäsenten mielestä helpompi liikkua siten. He kun eivät mahdu puun runkojen alta ja sitten he kiukuttelevat, kun talutusremmini on solmussa puiden rungoissa ja risukoissa. Minä olen hyvin kiinnostunut kaikenlaisista hajuista, kaivelen kannonkoloja ja ojapenkkoja ja ihmisjäsenet eivät pidä siitäkään, koska he pelkäävät koloissa lymyileviä käärmeitä. Buddy sen sijaan aina olla irti, perusteena se ettei sillä ole metsäkoiran vaistoja ja koska se on vanha ja hidas ja luotettava, mitä minä en heidän mielestään vielä ole. Tapahtumarikasta ja vauhdikasta minun elämäni kuitenkin on, äsken Eemeli yllätti minut syömästä lattialla olevaa kissan oksennusta, sekin hauskuus loppui kuitenkin lyhyeen, minut laitettiin häkkiin ja oksennus siivottiin pois.
1 kommentti:
kiitos kotiinpaluuhetken nauruista...
Lähetä kommentti