Meidän perhe oli sellainen aika lailla vähävarainen perhe, niin ettei kannattanut pitää kuin neljää. Siinäkin taisi olla joinakin aikoina puolet liikaa, sulaa ylellisyyttä, näin jälkeenpäin ajatellen. Mutta kun meidän pihan kakarat joskus osoittelivat sormella ja ihmettelivät, että on se kumma, kun noilla on vain neljä lasta, niin me vastattiin, että hohhoo, olisi niitä ollut meillekin tulossa vaikka kuinka paljon, vaan kun me ei huolittu."Luin tämän Aapelin siteerauksen lapsilleni eilen.
Joinain hetkinä muistan viileät synnytyssalit joissa lapseni henkäisivät ensimmäisen kerran, muistan hiljaisen tyhjyyden, jonka päällä silloin tunsin seisovani.
Minä haluaisin sitoa lapseni näihin naavaisiin metsiin, soista raivattuihin peltoihin ja haluaisin että he aina muistaisivat kotinsa. Ikinä en noita neljää hylkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti