Blogini taitaa tällä hetkellä keskittyä uuden perheenjäsenen odotteluun. Pennut liikkuvat jo kovasti, ne karkaavat laatikostaan ja tämä meille tuleva tyttö on oikea sylikoira. Se nukkua tuhisi sylissäni pitkän aikaa ja vaikutti rauhalliselta luonteelta (=mahdollista ja toivottavaa seurakoira-ainesta?)
Väri on vaalentunut, eka kuva on ylivalottunut mutta siitä näkee hivenen harmaasta, jota löytyy poskista ja tässä kuva selkäpuolelta, vinskimäisen ruskeaa perusväri, joskin väri on alun tummankirjavasta vaalentunut. Häntä sojottaa pystyssä kuin antenni.
Toinen poikakoira vinkui jatkuvasti mutta tämä ja toinen veljensä ovat aina tyytyväisiä ja rauhallisia, jotenkin tuntui enemmän omalta tuollainen piirre.
Kuukauden saavat vielä kasvaa ja tämän koiranpentutilanteen takia minulle sopisi oikein hyvin lähteä pyörähtämään Kotkassa huhtikuun alkupuolella.
Nyt iltapäivällä alkoi pyryttää, vein tytöt käsityökouluun ja hain kaupasta kanakeiton ainekset, myös sitä koskenlaskijaa, ihastuin aika lailla siihen äidin pääsiäisenä tekemään keittoon.
1 kommentti:
voi mikä pötkylä!
Laita vielä kuvat niistä lasinalusista....
Lähetä kommentti